Kieltämättä kaiken lötköttelyn, syöminkien ja tylsistymisenkin jälkeen paluu normaaliin elämän uomiin tuntuu ihan hyvältä. Paitsi. Lapsi lähti kouluun(kin) isäkaupunkiinsa eikä mikään oikein vielä tunnu tavalliselta. Kaikki taitaakin – kuten aina ennenkin – lähteä kunnolla liikkeelle vasta loppiaisen jälkeen.
Tässä päivänä taannoisena radiossa kyseltiin, mikä arkeen palaamisessa on parasta – kuten säännölliseen rytmiin paluu, sosiaalisten kontaktien monipuolistuminen vai harrastustoiminnan uudelleenalkaminen. Käsi sydämelle; olisikohan sekoitus noita kaikkia?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Taidanpa uuden, kirjoittamattoman vuoden kunniaksi ostaa huomenna kimpun valkoisia tulppaaneja. Kai niitä jo saa?

 

P.S. Potkupyöränikin kärsii uuden vuoden käynnistysongelmista: siitä puhkesi rengas ykskaks' tänään.  Onneksi pyöräkorjaamoilla ei ole juuri nyt tammikuun kunniaksi ruuhkaa.