joskus kuivana kautena

Juhlat on nyt juhlittu. Ja istuttu. Onnellinen sankari painaa hullun lailla töitä rahaa kerryttääkseen ennen harmaan kauden aloitusta. Mukavaa oli!

Paluu arkeen oli kyllä myös kummitädillä vähän nihkeää tänä aamuna. Toisaalta tein uudet enkat potkuttelussani, etten ihan hurjasti myöhästyisi fysioterapiastani. Joten päivä lähti siis hyvin ( ) huonosti ( ) käyntiin.

Taivaalta tulee vettä aina silloin tällöin. No, tämä saa radion mukaan rentun ruusutkin kasvamaan. Kunpa ei vain sataisi huomenna, sillä olen vihdoin pesemässä ikkunoita (jotta olohuoneestakin jotain ulos näkisi).

Vanhempieni ja minun yhteinen Tuikku-kissa oli juhlien takia 1,5 vuorokautta yksin. Ja kostoksi haisi kuin kärpän raato: oli varmaan kieriskellytkin herkkupaloiksi jätettyjen kalapalojen joukossa. Turkin paakuista puhumattakaan. Tuikun toinen emäntä sulkeutui ko. haisunäädän kanssa kylpyhuone-sauna –tilaan, enkä rääkynästä päätellen osannut arvata, kumpi sieltä elävänä ulos tulee. Onneksi molemmat, ensin verinen kissanomistaja ja sitten märkä olio. Viha laantui sitä mukaa kuin turkki kuivui, ehdin minäkin harjaajana tosin sen tuta käsissäni.
Kelpaa sitä nyt mökin nurmikolla kieriskellä J