Olenpa viettänyt päivitysviikonloppua. Paitsi että poika on päivittänyt käyntinsä ja palannut normaaliin käyntirytmiin muutaman viikon hänestä riippumattoman tauon jälkeen, olen minä yrittänyt päivittää tietämystäni kertyneen lehtikasan suhteen (vain aikakauslehtiä kylläkin, sillä minä en periaatteessa (?) vanhoja uutisia lue, niitä tulee koko ajan uusia). Poika on myös päivittänyt tuttavuutensa tietokoneen kanssa sellaisella intensiteetillä, että äiti on totaalisesti joutunut väistymään. Päivitimme myös pituustilanteen, ja tunnustettava se on, että minä olen nyt selvästi tämän pienperheen pienin L<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vanhoja (ja uusia) lehtiä lukiessani törmäsin pariin mielenkiintoiseen juttuun. Susanne Päivärinta toteaa artikkelissaan olevansa vähän taantunut (äitiyslomansa vuoksi) ja silti onnellinen. "Taantumisessa ja taantumassa on puolensa. Turhat asiat karsiutuvat. Ja se on totta: vähemmän on enemmän… Vaikka bruttokansantuotteemme pienenisi kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä, meillä ei olisi pulaa mistään…Lopetetaan siis vouhotus taantumasta…Takaisin perusasioihin… Omatuntotalous –ajattelun kannattajana tämä osui ja upposi syvään.

Toinen mielenkiintoinen juttu (tämän päivän Hesari, Kallionpää) kertoi Tina Lundánista ja hänen kohta ilmestyvästä kirjastaan "Ensimmäinen kesä". Viikkoja, kuukausia –kirjan jälkeen tuo on pakko lukea. Ja taas törmättiin perusasioihin: "En ajattele sitä, mikä puuttuu, vaan sitä, mikä on olemassa. Olen monesta pienestä asiasta erittäin iloinen." Tarttuisikohan tuo asenne, kun oikein yrittää…