Kokeilin tänään elämäni ekaa kertaa kunnolla mäiskiä nyrkkeilysäkkiä. Siis fysioterapiassa. Pidin niin, että aloin jo harkita moisen stressilelun hankkimista kotiin. Jo lähti patoumat liikkeelle (ja verenkierto niskassa, mikä lienee ollut fysioterapeutin alkuperäinen tavoite). Ja niitähän on sitten pullahdellut pitkin päivää, mikään ei ole tänään säästynyt kritiikiltäni. Osansa ovat saaneet niin viranomaiset, tutut ja tuntemattomat. Viimeisenä melkein aloitin naputtamisen naapurille, joka ei koskaan tervehdi. Onneksi hän livahti ohitseni pikavauhtia, joten säästyi J<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Myöhemmin päivällä lukaisin tänään ilmestyneen Invalidiliiton IT-lehden viimeisimmän numeron (11/2008), jossa psykologi ja tiedetoimittaja Tuija Matikka kirjoittaa artikkelissaan "Aivot syrjivät automaattisesti erilaisia ihmisiä" päivän teemaani sopivasti mm. näin: "Toisaalta voidaan ajatella, että vamma on ilmainen apinasuodatin. Se pitää loitolla ne, jotka toimivat alkeellisten ennakkoluulojen varassa. Vamma tuo lähelle vain ne ihmiset, jotka ovat opetelleet etsimään yhteyttä pinnallisen erilaisuuden alta. Hermostomme on luotu säpsähtämään odottamatonta, mutta viisas antaa sätkyn mennä menojaan ja keskittyy tutkimaan uutta ja erilaista. Näin viisaan sisäinen maailma rikastuu ja ennakkoluuloisen kapeutuu entisestään."

Että niin. Joskohan jo riittäisi tältä päivältä: mitähän tapahtuu maanantaina, kun taas pääsen säkin kimppuun. Äärettömästi kyyneleitä?

P.S. Niitä voi vuodattaa myös katsomalla japanilaista draamasarjaa, jonka löysin täältä. Tekstitys englanniksi. (Tästä sarjasta oli otteita aikaisemmassa postauksessani ataksiasta).