Kuluneella viikolla paikallisessa lehdessämme oli iso otsikko ”Kuopion osaaminen Oulun ohi” (kyse oli tietenkin lääkealan keskuksen tulevasta sijaintipaikasta; pahoin vain pelkään, että Kuopio taisi nuolaista ennen kuin…) ja samaisessa lehdessä oli Mary Nurmisen (jenkki, asunut Suomessa parikymmentä vuotta) pakina suomalaisesta kateudesta. Hän toteaa – hyvin pahoillaan kylläkin – ”Savo on kateuden suomalainen pääkaupunki”.
No, tuon jälkeen oli ihan pakko alkaa syvemmin ottaa selvää koko kateus-käsitteestä. Onhan se tunteena hyvinkin valitettavan tuttu, mutta miten se oikein virallisesti määritellään…Pieni sisäinen tutkijani heräsi jälleen J<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

The Seven Deadly Sins: ENVY by `blackeri on deviantART

Google osoittautui tässäkin asiassa oikein hyödylliseksi, seuraavat asiat ovat sen kautta enemmän tai vähemmän poimittuja.

”Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta. Kateutta esiintyy yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen ja jopa kansojen välillä.” (Wikipedia) (Pitäisikö tarkentaa, että myös heimojen välillä…)

Toisaalla kerrotaan, että kateus on tunne, joka aina suuntautuu johonkin. Ilman kohdetta ja uhria kateutta ei ole. Pelkkä tyytymättömyys siihen, että jollakulla on jotakin haluttavaa, ei kuitenkaan riitä kateuden syntiin. Halu on vasta motiivi hankkia kohde itselleen (työskentelemällä, ostamalla, pakottamalla tai vaikka varkaudella). Kateus tulee kuvioihin mukaan vasta, kun nämä keinot eivät enää riitä.

Kateus on epämiellyttäviin ajatuksiin liittyvää oloa, joka voi ilmetä inhona, panetteluna ja vastoinkäymisistä iloitsemisena. Kateellinen ihminen ahdistuu muiden menestyksestä ja saattaa vaipua itsesääliin. Kateus on luonnollista, vaikka keskeistä on, kuinka ihminen ilmaisee ja käsittelee sitä. "Kateus kuuluu ihmisen primitiivisimpiin tunteisiin, samaan sarjaan esimerkiksi mustasukkaisuuden kanssa. Kateutta on siis meissä jokaisessa, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Jotkut kuitenkin tuntevat tuon välillä raastavankin tuntuisen pistoksen herkemmin kuin toiset", sanoo psykologi, psykoterapeutti Selja-Anneli Mansnerus. Kateus rinnastetaan siis toisinaan mustasukkaisuuteen. Kateutta koetaan kuitenkin toisen omasta, mutta mustasukkaisuus on pelkoa menettää oma.

”Se sietämätön tunne, joka iskee silloin, kun joku saa jotain mitä itsellä ei ole, kertoo kadehtijasta itsestään. Kateus kertoo siitä, mitä itse haluaa tavoitella elämältään. Kateuden kautta voi alkaa tunnistaa itseään. Kun huomaa kateuden piston omassa rinnassaan, löytää samalla tyydyttämättömän tarpeen omassa elämässään. Tulkitsemalla omia tunteitaan, negatiivisiakin, saa suuntaviivoja niihin asioihin, mihin itsessä kannattaa panostaa, mitä itselleen kaipaa. Näin alunperin ikävä tunne voi kääntyä positiiviseksi voimavaraksi ja inspiraation lähteeksi”, toteaa Mansnerus.

Yhteiskunnallisesti kateus on hyödyllistä niin kauan kuin kadehtija ja kadehdittu kokevat kuuluvansa samaan yhteiskuntaan.Merkittävää on, aiheuttaako kateus myönteistä kateutta, jolloin kadehditun asemaan pyrkiminen saattaa edesauttaa yksilön kehittymistä. Kateus voi toimia myös oikeudenmukaisuutta puolustavana tunnevoimana ja epäkohtien paljastajana. Se ei siis ole yksiselitteisesti tai yksinomaan vain kielteinen ja tuhoava tunne.

lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kateus
http://www.uta.fi/lehdet/aviisi/1601/kateus.html
http://www.mtv3.fi/helmi/hyvinvointi/artikkeli.shtml/300186?hyvinvointi-voin_hyvin-itsetunto
http://herkules.oulu.fi/isbn9514272293/html/c60.html

Enpä millään tavalla tullut viisaammaksi savolaisen kateuden suhteen, mutta ainakin itse tunteesta opin paljon…Ensi kerralla kuitenkin jotain positiivisempaa (kuten kiitollisuus, anteliaisuus, ilo, rauha…), pliis Savon Sanomat!