Tein pikaisen lomamatkan Venetsiaan kuluvalla viikolla. Paljon hyvää tarttui puseroon, tietysti vastoinkäymisiäkin oli, mutta niinhän elämässä aina :) Sääkin oli mukavan vaihteleva.

Venetsiahan ei ole liikuntarajoitteiselle mikään ihannepaikka, mutta jos hetken kävely onnistuu ja apukäsiä sekä –tukia (ja kaide) on tarjolla, niin sisulla kyllä pärjää! Sitä paitsi ihmiset olivat ihailtavan auttavaisia. Siis ne kymmenet sillat tuli koluttua moneen kertaan. Vain yhdessä oli luiskat (kuvassa portaiden oikeassa reunassa); mikä oli todella hassua, koska ne eivät todellakaan esteettisesti mitenkään pilaa siltoja.

Viimekeväistä kömmähdystä muistellen lainasin pyörätuolin (kuvan alalaidassa ;)) paikallisesta apuvälineyksiköstä ennen reissua, ja hyvin toimi.

Eipä tässä voi muuta kuin todeta: ah Italia, taas (toteaa tämä Saapasmaa -fani).

P.S. Kun maanantaina lähdin, oli todella kylmää ja tuulista. Perjantaina palasin aivan toisenlaisiin oloihin. Mikä lämpö!
P.S.2. Kävin äsken katsomassa Postia pappi Jaakobille –leffan. Mikä herkkyys ja koskettavuus! Ja mikä kuvaus…