Nyt vaan on se aika vuodesta. Että kaikki on hankalaa. Että joka paikasta on myöhässä. Että ensimmäiset minuutit perille saapuessa kuluu hengityksen ja puheen tasaamiseen.

Vahingosta - viime talvesta - viisastuneena ostin männä viikolla moiset vekottimet. (Ai mitäkö silloin tapahtui? Potkuttelin potkupyörälläni [härvelilläni] pihasta ulos ja huomasin, että nastat silloisista liukuesteistäni jäi hankeen, mutta minä jatkoin matkaa. Tosin vain hetken, sillä pelkät kumit kengissäni pito oli pakkasen puolella.) Eikä jalka sudi enää! Suosittelen: kyllä pysyy (pystyssä ja piikit jaloissa)!

Siis tää on nyt tätä. Mutta, mutta, onneksi kaikki on ohimenevää. Kohta on taas ihan muut jutut.