Vanhempani ovat viime päivät tehneet muuttoa uuteen kotiin yli 20 vuoden jälkeen. Joten tavaraa on. Minullekin on lykätty pari kellarilta haiskahtavaa laatikkoa, jotka ovat olleet täynnä vanhoja kirjeitä, kuvia, koulujuttuja, kasetteja… Siis muistoja vuosien varrelta. On tullut vähän olo tyyliin Mitä kuuluu, Marja-Leena tai Valokuvia. Arkiviikon nostalgian päätti kauniisti – jälleen kerran – ykkösen Paistetut vihreät tomaatit.

Ja taas itkettiin!

Kun noita vanhoja "arkistoja" on käynyt läpi, on tullut todella ikävä sitä ihmisten monivivahteista tapaa olla olemassa ja välittää. Kun oli mukavaa, se näkyi; kun oli surua, sekin kerrottiin. Mitä ihmettä ihmiselle tapahtuu vuosien varrella? Miten meistä tulee näin yksiulotteisia? Tylsää… Jotain taisi taas tulla opittua ihmiselosta.