Viikko pyörähti käyntiin – aika avuttomissa tunnelmissa tosin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ilmoittauduin himoitsemalleni kurssille, joka todennäköisesti vaatii avustajan/ystävän mukaan ottamisen muistiinpanojen ja/tai muun käsin kirjoittamisen takia. Tuli melko avuton olo.

 

Pitkään eräässä toimistossa asioituani ulos tullessani huomasin, että potkupyörästäni on taas rengas puhki. Pyöräkorjaamon setä kertoi, että tarvittavat osat täytyy tilata, ja että siinä menee päiviä. Tuli avuton olo, taas.

 

Poika soitti ja kyseli puhelimen laturin perään: olisiko se kenties jäänyt luokseni? Oli kuulemma aika avuton ilman puhelintaan. Minullakin oli vaihteeksi avuton olo, kun en vempelettä täältä löytänyt enkä isäkotinsa nurkkia tunne.

 

Nyt jo kuitenkin kaikki tuo avuttomuus hymyilyttää: kurssilla saan ystävältä varmasti kullanarvoisia mielipiteitä ja näkemyksiä, potkupyörän käyttötauon aikana saan (toivottavasti) kotihommia tehtyä ja laatikoita sekä kaappeja siivottua. Ja onhan onneksi autollisia lähimmäisiä – takseja ainakin. Pojan laturikin löytyi – sieltä mistä pitikin.