Nyt loppui säästä valittaminen tässä huushollissa! Ei se mitään, vaikka on harmaata ja puppuraista päivästä toiseen. Saahan aamulla veikkailla, tuleeko tänään lunta, räntää vai vettä.
Tai kun sohjossa etenee potkupyörällä kaksi senttiä, vajoaa yhden (vanhaa sanontaa vähän uudistaakseni). Tuleepahan ainakin (toivottavasti) lisää käsivoimaa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eräs henkilökohtaisista avustajistani oli (tai siis on, muttei enää vaikuta luonani) kovin kiinnostunut luonnon heräämisestä. Ja osasi kertoilla ympäröivän luonnon ilmiöistä pyörätuoliani työnnellessään niin, että tämmöinen ei-viherpeukalo tai multasormi ymmärsi niistä jotakin ja kiinnostui. Edelleenkään mitään nimiä en tunne, mutta muuten mielenkiinnolla tarkkailen. Tämä asia putkahti nyt – yli vuosikymmenen jälkeen – mieleeni ja sai minut innostumaan kevään puhkeamisen tarkkailusta. Ja mieluusti kuulisin, miten kevät siellä teillä etenee. Kommentoittehan?

P.S. Murkkuikäisenä arvelin, että olisi mukava nukkua talviunta (kuin kontio konsanaan) joululta aina huhtikuun alkuun. Minusta ajatus ei ole yhtään hullumpi tänäkään päivänä.