Siis telkkarin vieressä. Millaistahan olisi telkkariton elämä? Olisiko tyhmistymisen paikka? Vai päinvastoin? Joskus muinoin sitä on ollut pitkiäkin aikoja ilman töllötintä. Nyt (teko)syy on, että lapsi vaatii sen olemassaoloa. Veikkaanpa, että minä sitä ekana olisin takaisin hamuamassa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Muutamat sarjat ovat onnistuneet koukuttamaan aika hyvin, vaikka muka salaa väheksyn tällaista addiktoitumista.  

Perhesiteet jäi tauolle

samoin kuin House, joka on "halveksuva, kiistanalainen, mutta tuloksellinen lääkäri, joka ei luota kehenkään, vähiten potilaisiinsa."(Wikipedia) Mutta suorastaan rakastan joitain hänen Housismejaan, kuten:

Dr. Wilson:Your real fear is me having a good relationship.
Dr. House: Yes, it keeps me up at night. That and the Loch Ness Monster, global warming, evolution, other fictional concepts.
tai:
Dr. Cuddy: Pay attention to me!
Dr. House: Sorry, that would make it harder to ignore you.

 

Teho-osasto kuulemma kuitenkin jatkuu 27.03., joten TV:n elämä on pelastettu.

P.S. Nuorena hihittelin Parempi myöhään –ohjelman Sinisen hetken Jussi Jurkan esittämälle Hyvää ötyä –huumorille. Kunpa joku tekisi vastaavaa komiikkaa!

P.S.2. Saadaankohan me tätäkään ikuna Kuopioon? (Barrikadeille, kaikki me kuopiolaiset leffafriikit!)