oisko mulle mitään?

Nettiyhteyteni päätti perjantai-iltapäivällä aloittaa hyvin ansaitun hiljaisen viikonlopun vieton. Eli vain hurjasti vilkkuvia (joulu?)valoja modeemissa, ei muuta elonmerkkiä. Ja minullehan iski pahaiset vieroitusoireet. Kesällä mökkeillessä netin puutetta ei juurikaan havaitse, saatikka siitä kärsi, kun netittömyys vähän niin kuin kuuluu asiaan. Kuten suihkuttomuus. Mutta nyt! KVG (siis kato vaikka Googlesta) ei ollut mahdollista, ja tiedonjano ajoi tuijottamaan hiljaista konetta. Kun ei edes ole enää sitä tietosanakirja -sarjaa! Tietysti myös sähköpostiin ja blogeja lukemaan poltteli päästä, mutta tiesin, että sinne ennemmin tai myöhemmin pääsen jostakin. Mutta googletettua tietoa olisi tarvittu nyt, eikä 15. pvä, tai muuten maailma varmasti kaatuu. Ja vaalien äänten laskennankin seuraaminen oli niin ja näin pelkän teksti-tv:n kautta…<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kun yhteys viimeinen eilen loppuiltapäivästä saatiin kuntoon, en koko pitkänä iltana sitten hennonutkaan irtautua koneesta, Ashes to Asheskin jäi epähuomiossa ennenkuulumattomasti katsomatta. Tänään punasilmäinen minä päätin sitten karata kaupungille konetta ja pakkomiellettäni pakoon.

P.S. Takaisin tullessani minua tuijotteli iloisesti syksyinen orava roskakatoksen päältä mitään pelkäämättä. Koska kamerani akku oli tyhjentynyt, kuva jäi ottamatta – niinpä saatte ihailla tuota yllä olevaa Ameriikan-serkun kuvaa.