On ollut kovin vaihtelevaa: välillä aurinkoa ja välillä rakeita, räntää ja vettä. Mutta ennen kaikkea tuulista: puuskia, jotka melkein vievät mennessään ja silloin tällöin ihan myrsky(i)sääkin. Ulos on lämpimän alkusyksyn innoittamana lähtenyt kerrassaan alipukeutuneena (pitää varmaan teipata hanskat ulko-oven sisäpuolelle, että ne muistaa lähtiessään laittaa kätösiinsä). Mutta on ollut palkitsevaa istahtaa juomaan litroittain lämmintä kahvia kotiin palattuaan.
Tuntuu, että ajatukset ja tuntemukset ovat olleet myös tuulen riepoteltavina muutaman viikon. Viime viikolla kaikki synkeät mietteet ja pohdinnat pamahtivat päälle. En mielestäni (en ainakaan tunnusta) ole hirveästi miettinyt, miksi JUURI MINULLE kävi näin: vammauduin. Sen sijaan nyt (tässä pitää kyllä sanoa vihdoin) nousi kiukku, miksi JUURI TÄLLÄ KERTAA kävi näin. (Vai olisikohan lopultakin kyse samasta asiasta eri tavoin ilmaistuna?)
Törmään jatkuvasti (siltä tuntuu) netissä vastaaviin (lue: sama kasvain samassa paikassa) jenkki-tapauksiin, jotka ovat olleet ihan ”läpihuutojuttuja” mennen tullen. Ja life goes on ennallaan. Plääh!
Tällä viikolla olen taas palannut ruotuun, ja yrittänyt kääntää katseen taas vain tulevaan (ja tähän hetkeen, sanoisi tähän joku viisas). Ja ajatella vähän myönteisemmin. Kun tälle olemiselle ei nyt vaan mitään vaihtoehtoja ole J
P.S. Nautitaan väreistä, kun niitä nyt vielä on!
P.S.2. Jee: alt=title, mä hokasin sen!
Kommentit