Työkyvyttömyyseläkkeellä olossa on se(kin) hassu juttu, ettei rajaa "työn" ja vapaa-ajan välillä ole. Kun työssäkäyjä tavis saa heittää vapaalle töitten päätteeksi - olkoon se sitten arki-ilta, viikonloppu tai loma, niin tällainen erikoinen sitten rimpuilee rajanvedon kanssa. Ja mikä on "työtä" ja mikä muuta? Milloin lepo on ansaittua? Entäs ne sata pientä asiaa?

Tänään haahuiltuani asiasta toiseen ja kolmanteen, päätin jälleen kerran, ettei näin voi jatkua. Nine to Five sen täytyy olla, arkisin. Kroppakin - pää, niska, selkä - on alkanut heittää pyyhkeen kehään, joten uskottava on. Taas. Siis täällä - vapaalla.