Sunnuntaisuomalaisessa oli tänään kirjoitus boreoutista, joka sanana oli minulle tuikituntematon (Sunnuntaisuomalainen on Keskisuomalaisen, Ilkan, Karjalaisen, Pohjalaisen ja Savon Sanomien yhteinen viikonloppulukemisto, tässä linkki ko. juttuun Pohjalaisen sivuilta.)<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Ilmiö kuitenkin on ihan tuttu – ja ei pelkästään työelämästä. Tai ei juurikaan työelämästä, burnout oli paljon läheisempi tunne siellä. Eli ilmiö on tullut tutuksi työkyvyttömyyseläkkeellä: on päiviä, jolloin kaikki päivän tehtävää-listan toimet on tehty aamupäivällä, ja loppupäivä ihmetellään (ja tylsistytään). On tosin myös niitä päiviä, kun kaikki tapahtuu yht'aikaa ja kissaa ei ehdi sanoa.
Siis kuten Wikipedia sen ilmaisee: "Ongelma syntyy, kun työntekijän taidot ja työtehtävien laatu tai määrä eivät ole tasapainossa." Voi meitä (turhaan koulutettuja) työkyvyttömyyseläkeläisiä!
Summa summarium, meissä työkyvyttömyyseläkeläisissä piilee aikamoinen (tutkimaton) reservi. J
Kommentit