Törmäsin tähän, jo vuonna 2004 tehtyyn leffaan, kun etsiskelin vammaisuuteen linkkaavia leffoja. Vaikka elokuvan kantava voima onkin ystävyys, vammaisuus on siinä koko ajan läsnä. Luettuani tämän Sooloilijan bloggauksen minun oli ihan pakko nähdä se.

Elokuvan toinen päähenkilö on koko ajan napit vähän vastakkain, jos ei toisen ihmisen, niin sitten ainakin jonkin systeemin kanssa. Mutta erittäin hurmaavasti Silmänisku ja mieleenpainuvasti. Tuota ”vänkäämisintoa” tarttui minuunkin sen verran, että näin taas punaista vuokraamon liian lyhyestä, jyrkästä ja väärin asetetusta luiskasta (ovi tulee päälle, kun sen avaat, jollet pakita: joten siinä sitten veivaat itseäsi ja kärryäsi edestakaisin vaarallisella luiskan pätkällä). Ne ovat sen verran arkipäivää, etten niistä motkottamiseen yleensä viitsi ryhtyä. Mutta nytpäs, NIIH!