annamannaa ja sekametelisoppaa

Mitenkähän kauan tämä pienoisjääkausi kestää? Siitä on kohta kuukausi, kun olin muilla (lämpimämmillä) mailla, ja jo silloin oli hyytävän kylmää palatessa. Itse asiassa mielestäni mittari on pysytellyt -10 asteen kylmemmällä puolella jo joulukuun puolesta välistä. Pätkiikö muistiyhteys, sekin?

Tämä täti-immeinen on muistellut murkkuiän talvia ja sitä, miten silloin ei pikkupakkanen haitannut, vaan parinkymmenen asteen pakkasessa ajeltiin pyörällä, punakorvaisena tosin. Ja kuitenkin näiden nykylapsosten pukeutumista täytyy aina ihmetellä ja napista, että "sittenpähän tietävät vanhoina"...(Silloin vaan ei ollut kylmä. Äkkiäpä (!) asiat unohtuu.)
Nyt uhkaa muuttua jääpatsaaksi muutaman minuutin jälkeen, hrrr.

Toisaalta nyt on oikein "luvan kanssa" voinut unelmoida lämpimästä. Ja plärätä matkaoppaita. Tai oikeastaan haaveilla kevään tulosta, heräämisen tuoksusta ja lempeistä tuulosista. Keltaisesta, tietysti. Tulppaaneja unohtamatta.

muttscomics.com

...ja vähän edellistäkin. Nopeasti se kieltämättä meni, kiihtyi vaan loppua kohti. Taidan olla siinä iässä.

Siis tiedän, että vuodenvaihde tuli ja meni aikoja sitten. Nyt vain on menossa se mielestäni turhaakin turhempi (hukka)kuukausi, joten on aikaa palata hetkeksi menneeseen. Niin, olen edelleen - jos ei entistä vahvemmin - sitä mieltä, että voisimme hyvin harpata aloittamaan vuoden huhtikuusta. Täytynee kai kuitenkin tyytyä helmikuuhun. Josko tuo pakkaspoika jo silloin alkaisi vähän lomailla...

Ai, mitä jäi vuodesta 2009 Annan henkilökohtaiseen historiikkiin? Killen tulo taloon tammikuussa, Venetsian matka keväällä, nilkan murtuma ja tyyylsät viikot kipsissä kesällä, pojan rippijuhlat helteessä ja salamannopeat syyskuukaudet. Aika läpihuutojuttu siis?

Näin vuoden alussahan uhkumme tarmoa ja teemme paljon (tyhjiä) lupauksia. Näin myös minä: entinen lukutoukka on viime vuosina keskittynyt vain päivän Savon Sanomiin ja muihin lyhytaikaisiin julkaisuihin. Siispä yritän tänä vuonna parantaa (pahan) tapani ja lukea ainakin yhden kirjan kuukaudessa. Mutta mitä - antakaa vinkkejä, hyvät immeiset?!

P.S. Joskus pitää tehdä jotain odottamatonta ja yllättää (itsensäkin).

muttscomics.com

www.freeimages.co.uk

On ollut kovin vaihtelevaa: välillä aurinkoa ja välillä rakeita, räntää ja vettä. Mutta ennen kaikkea tuulista: puuskia, jotka melkein vievät mennessään ja silloin tällöin ihan myrsky(i)sääkin. Ulos on lämpimän alkusyksyn innoittamana lähtenyt kerrassaan alipukeutuneena (pitää varmaan teipata hanskat ulko-oven sisäpuolelle, että ne muistaa lähtiessään laittaa kätösiinsä). Mutta on ollut palkitsevaa istahtaa juomaan litroittain lämmintä kahvia kotiin palattuaan.

Tuntuu, että ajatukset ja tuntemukset ovat olleet myös tuulen riepoteltavina muutaman viikon. Viime viikolla kaikki synkeät mietteet ja pohdinnat pamahtivat päälle. En mielestäni (en ainakaan tunnusta) ole hirveästi miettinyt, miksi JUURI MINULLE kävi näin: vammauduin. Sen sijaan nyt (tässä pitää kyllä sanoa vihdoin) nousi kiukku, miksi JUURI TÄLLÄ KERTAA kävi näin. (Vai olisikohan lopultakin kyse samasta asiasta eri tavoin ilmaistuna?)
Törmään jatkuvasti (siltä tuntuu) netissä vastaaviin (lue: sama kasvain samassa paikassa) jenkki-tapauksiin, jotka ovat olleet ihan ”läpihuutojuttuja” mennen tullen. Ja life goes on ennallaan. Plääh!

Tällä viikolla olen taas palannut ruotuun, ja yrittänyt kääntää katseen taas vain tulevaan (ja tähän hetkeen, sanoisi tähän joku viisas). Ja ajatella vähän myönteisemmin. Kun tälle olemiselle ei nyt vaan mitään vaihtoehtoja ole J

P.S. Nautitaan väreistä, kun niitä nyt vielä on!
P.S.2. Jee: alt=title, mä hokasin sen!

Käynnistysvaikeuksia. Alku aina hankalaa. Myös kirjoittamisessa. Mutta ensi viikolla tositoimiin!

MUKAVAA JA AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

Edit: Miksi kuvien alt-toiminto ei pelitä? Miksi linkit ei toimi? Miksi jarruvaijeri katkesi juuri viikonlopuksi? Miksi perjantaina pitäisi siivota?
Taitaapi riittää huonoon onneen, että orava juoksee tien yli nenän edestä, ei siihen mustaa kissaa tarvita :)

Kesätoivotukset kaikille lähetän täällä :)